Joulupaketeistani kuoriutui muutama mainio kirja, joista haluan antaa vinkin teillekin!



Robyn Johnson: Oi mikä ihana laukku!

Tosi suloinen pikkukirja on pakattu kauniiseen samettipainettuun käsilaukun malliseen koteloon. Suloiset kuvat, käsilaukun kevyt historia ja muodin legendojen lausahdukset ovat kirjan suola. Vivienne Westwoodin "Jos olet epävarma, niin ylipukeudu" on suosikkini! Lisäksi kirjan mukana tulee 10 laukkuaiheista - kuinkas muutenkaan - korttia kirjekuorineen.

Kaarina Hazard: Kontallaan

Mediakritiikkiä ja teräviä näkemyksiä. En ole vielä ehtinyt lukea koko kirjaa, mutta selailun perusteella se vaikuttaa todella lupaavalta. Kyllähän me tiedämme, että kaikki, mitä esimerkiksi sanomalehdissä kirjoitetaan, ei ole totta. Tai ainakaan se kuuluisa koko totuus. Kuitenkin mielipiteitämme ja ajatuksiamme ohjaillaan hienovaraisin sanavalinnoin. Tiedostavankin lukijan on vaikea säilyttää mediakriittisyytensä, jos ei pidä varaansa!

Elizabeth Gilbert: Lyckan, kärleken och meningen med livet

Oikeastaan tykkään enemmän kirjan alkuperäisestä, englanninkielisestä nimestä Eat, pray, love: One woman's search for everything across Italy, India and Indonesia. Kirja kertoo kirjailijan omasta välivuodesta, jonka hän vietti keräten itsetuntoaan ja mielenrauhaa etsien avioeronsa ja myttyyn menneen rakkauden jälkeen Italiassa, Intiassa ja Balilla Indonesiassa. En oikein tiedä suosittelisinko tuota vai en. Itse ahmin kirjan muutamassa päivässä jouluna ja jotenkin se kolahti. Että elämä on epätäydellistä ja siksi juuri niin täydellistä...

Umberto Eco (toim.): Kauneuden historia

Kauneuden historia on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet muodin, tyylin, hyvän maun ja siihen liittyvien asioiden kehityksestä viimeistä trendivillitystä ja pakko-saada-hysteriaa syvemmältä. Miten vallitseva yhteiskunta, tekniikan kehitys, taide ja kulttuuri vaikuttavat siihen, mikä meistä on kaunista, kestävää ja tyylikästä.


Tulen takuuvarmasti referoimaan ja viittaamaan Umberto Econ toimittamaan teokseen monet monituiset kerrat täällä blogissa!

Labels: Viihde

Jihuu! Tännekin on vihdoin saatu pikkuisen lunta!! Voi, miten kaikkialla on kaunista! Lumihiutaleet leijuvat kevyesti parin asteen pakkasessa ja yhtäkkiä kaikki tuntuu paljon helpommalta. Paitsi ehkä pukeutuminen...



Kaunista talvipäivää myös just sulle!

Labels: Viihde

Muodissa suurten tai suuriksi julistettujen suunnittelijoiden luomuksista tehtyjä uusia versioita kutsutaan lähes poikkeuksetta kopioiksi. Musiikkibisneksessä sama ilmiö on saanut huomattavasti positiivisemman soinnin. Coverien esittäjät eivät automaattisesti joudu kopioijien paariaan vaan hyvää, uudenlaista tulkintaa, coveria, arvostetaan.

Eilisestä päivän asusta jäi uupumaan tärkeä "päivän soudtrack". Se toimii tänäänkin - Manboyn coveri Sinead O'Connerin iki-ihanasta Nothing Compares 2 U:

Manboy - Nothing Compares 2 U

Ja sit se Sineadin versio...


Bonuksena sanat karaoke-faneille:

Labels: Viihde

Terkkuja Eskilstuna-citystä! Eilinen suora lähetys meni kai ihan hyvin... Tunnelma oli ainakin ihan mahtava, niinkuin aina ennenkin. Omaa hölinää on aina enemmän tai vähemmän tuskallista kuunnella, mutta kaikki kiinnostuneet voivat kuunnella lähetyksen Sisuradion arkistosta, jossa se säilyy seuraavat 30 päivää.
Vaikka ruotsinsuomalainen meninki ei kiinnostaisikaan kovasti, kannattaa ohjelma kuunnella jo pelkästään upean livebändin, Mäntysoopa bändin, vuoksi. Erityisesti heidän tulkintansa Dingon Levottomasta tuhkimosta kolahti lujaa... Suora linkki lähetykseen: webbradio
Sohvavieraat Sofia ja Minttu tekivät selvää jälkeä tarjoiluista. Vain yksi reppana valkoinen bilar-karkki jäi pyörimään lootaan. :)

Mäntysoopa bändi proudly presents:

Labels: Tapahtumat, Viihde

Edit: Ei ole hukkapäivä tämäkään... Tuli opittua, että törkeessä kiireessä ei kande tehdä edes pikapikaisia vinkkijuttuja tänne plokiin! Kuten tarkkasilmäiset lukijat huomasivatkin - söhlöamaootta Minttu oli tällännyt minibudjetilla aikoinaan toteutetun Inglorious Bastards -leffan julisteen tänne aamuhöperöissään. No tilanne on nyt korjattu ja huippupostauksen message on edelleen ajankohtainen. :)

I got one word for you:
Menkää ihmiset katsomaan erinomainen elokuva!!

Labels: Viihde

Kävin tosiaan viime viikolla katsomassa Amodóvarin tuoreimman leffan, Särkyneet syleilyt. Muistin taas, miksi aikoinani olin elokuvafriikki ja leffakerhokantis.

Labels: Viihde

Labels: Viihde

Bongasin Minhin blogista hauskan ulkonäköhömppämeemin. Meemeily sopii tällaiseen laiskanpulskeaan lauantaihin aivan täydellisesti.

1) Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?

Useimmiten joo, vaikka välillä on kyllä päiviä, jolloin tekisi mieli vain kaivautua kahden peiton alle piiloon...

2) Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?

Kyllähän sitä ja tätä aina tekisi mieli muuttaa. Vanhenemisen merkit eivät mitenkään erityisesti ilahduta.

3) Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?

Hiuksia, silmiä, pieniä käsiä. Ja täällä blogissa tulee välillä ihan ihania kehuja tyylistä ja olemuksesta. :)

4) Meikkaatko päivittäin?

En meikkaa. Voin ihan hyvin lähteä kaupungillekin ilman meikkiä, mutta yleensä laitan kyllä vähän väriä nassuun, jos olen menossa ihmisten ilmoille.

5) Perusmeikkisi?
Testaukseen saadut Maybellinen mineraalimeikkivoide ja -poskipuna päätyivät vakikäyttöön. Lisäksi laitan yleensä aina rajaukset Chanelin eye linerillä ja ripsiväriä.

6) Hiustesi väri & pituus?
Pitkät ja vaaleahkot. Säännöllisesti iskee kyllä leikkaushinku, mutta toistaiseksi ei vielä niin kovaa, että olisin tehnyt asialle jotain.

7) Kuinka usein...

...värjäät hiuksiasi?
Liian harvoin - juurikasvu on ystävä. Ha ha. Eivais, käyn kampaajalla noin 10 viikon välein.

...peset hiuksesi?
Jokatoinen päivä. Hiuksista tulee ihan käsittämätöntä hamppua, jos pesen niitä useammin.

...käyt suihkussa?
Kerran päivässä. Tai kaksi, jos treenaan vasta illalla.

...kuorit ihoasi?
Hyvät aikeeni kuoria ihoa eivät oikein tuota tulosta - eli vastaus on, en juuri koskaan.

...käyt kosmetologilla?
En juuri milloinkaan. Edellinen kerta oli varmaan neljä vuotta sitten ja silloin sain käsittämättömän huonoa palvelua Åhlénsilla sijaitsevassa City Day Spassa.

...poistat ihokarvojasi?
Päivittäin.

...käyt solariumissa?
Beibenä tuli käytyä säännöllisesti, mutta enää vuosikausiin ei ole tullut edes mieleen.

8) Miten pidät hiuksiasi?

Auki tai söhryisellä pikanutturalla.

9) Miten tukkasi on nyt?

Erittäin söhryisellä pikanutturalla.

10) Rasvaatko ihoasi?

Kyllä! Jokaisen suihkun jälkeen ja käsiä rasvailen koko ajan. Olen käsirasvan suurkuluttaja.

11) Tyypillisimmät vaatteesi?

Tavallisia perusvaatteita - farkut, t-paita/toppi, minihame...

12) Mitä sinulla on nyt ylläsi?

Crockerin siniset farkut ja J.Lindebergin malvan värinen t-paita.

13) Millaiset alusvaatteet on ylläsi?

Simppelit valkoiset rintsikat ja TopShopin girl boxerit.

14) Kuinka monet farkut omistat?

Noin viidet käyttökelpoiset.

15) Millaisia kenkiä käytit viimeksi?

Valkoisia Kedsin tennareita.

16) Millaista takkia pidit viimeksi?

Hopen mustavalkoista jakkua.

17) Minkälaisia rintaliivejä käytit viimeksi?

Musteensinisiä satiinijutskia, jossa on pari sievää satiininappia keskellä edessä ja ihanat vähän leveämmät satiiniset olkaimet.

18) Lempikorusi?

Äidin ja iskän leveät kultaiset kihla- ja vihkisormukset.

19) Käytätkö kynsilakkaa?
Kyllä käytän! Kirkkaita ja tummia sävyjä mielialan mukaan. Juuri nyt kynsissä on korallinpunaiseen vivahtava Fifth Avenue - tuossa kuvassa tosin on yksi kevään lemppareistani viileän punainen Forever Young.

20) Lempihajuvetesi?

Burberryn The Beat - ehdottomasti!!

21) Shampoo ja hoitoainemerkkisi?
Tigin Foxy Curls ja Tampereen blogibileistä lahjaksi saadut John Friedan Curl Around shampoo ja hoitoaine.

22) Millaisia sormuksia löytyy sormistasi?

Isoja ja näyttäviä! Sekä kultaisia että hopeisia. :)

23) Tarkkailetko painoasi?

En omista vaakaa, mutta tarkkailen toki, miltä vaatteet tuntuvat päällä.

24) Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut?

Että mulla on sievät kädet. *punastuu* :)

25) Menisitkö kauneusleikkaukseen?

Teoriassa saattaisin mennäkin, mutta mielummin taitaisin kyllä lähteä niillä rahoilla pitkälle matkalle Aasiaan tai Jenkkeihin.

26) Minkälainen on meikkipussisi?

Musta Marimekon peruspussi. Itseasiassa omistan niitä kaksi, ison ja pienen.

27) Minkä värinen on hiusharjasi?

Hiusharja?? Mikä se on?

28) Käytätkö ryppyvoiteita?

Hee hee. No, tietenkin käytän! Ja uskon joka sanan, mitä mainoksissa luvataan niiden taianomaisesta vaikutuksesta. ;D

29) Montako käsilaukkua omistat?

Ehkä neljä tai viisi varsinaista käsilaukkua, mutta käytän vain kahta: ruskeaa Marc by Marc Jacobsia ja mustaa Botkieria.

30) Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?
Yksi pikkuinen musta kisutatska löytyy niskasta. Kisun tarinan voi lukea täältä. Varsinaisia lävistyksiä ei ole paitsi reiät korvissa - mutta niitä ei kai lasketa.

Haastan mukaan salaisuuksia paljastamaan elokuun bloggarireissulle mukaan kutsutut eli Mungolifen Annan, MouMoun, Yummy! Jennin ja Nadjan.

Labels: Viihde

Mainiota Minnan-päivää kaikille Minnoille ja miksei samalla ihan kaikille muillekin! (Tällaisena päivänä sitä on niin helppo olla höveli... ;D)

Loistavan upea kesäpäivä auringonpaisteineen olisi melkein riittänyt nimpparilahjaksi, mutta Söderin kierroksella poikkesin Pet Soundsissa ja ostin lipun Where the Action is -festareille! Jeee!! Vähänkö hianoo!
Festareitten esiintyjälista vaikuttaa vähintäänkin lupaavalta. Ihan eniten eniten odotan Pretendersiä, joka oli joskus muinoin ykköslemppari, vaikka viime aikoina sitä ei olekaan paljoa tullut kuunneltua ja Duffya, jonka "löysin" vähän jälkijunassa vasta viime syksynä, mutta koukkuunnuin hetpaikalla.
Tukholman yliopiston alueella järjestettävä festari on passeli vähän mukavuudenhaluisemmallekin musadiggarille. T-banalla pääsee kätsysti perille ja yöksi kotiin omaan punkkaan nukkumaan. Onhan sitä aikoinaan tullut telttailtua kuravellissä, nukuttua koulumajoituksessa lattialla pelkän viltin päällä ja mitä kaikkea vielä. Just nyt tuntuu kuitenkin loistavalta kombinaatiolta nauttia hilpeästä festaritunnelmasta ja sivistyksen tarjoamista mukavuuksista, ilman että kummastakaan tarvitsee oleellisesti tinkiä.

Labels: Tapahtumat, Viihde

Helmiä I can has Cheezburgerin kisugalleriasta! Pikkumusta kisu sopii tietty kaiken kanssa!

Labels: Viihde

Suloinen ranskalainen näyttelijä Audrey Tautou esittää muotilegenda Coco Chanelia tämän elämästä kertovassa leffassa Coco avant Chanel. Siitä huolimatta, että ranskankielen taitoni on täysin olematon, herättää traileri halun nähdä elokuva nyt heti! Hetki pitää ilmeisesti silti odottaa, sillä ensi-ilta on vasta vähän myöhemmin keväällä.

Labels: Muodin Legendat, Muoti, Viihde

Paras mahdollinen leffa katsottavaksi ystävänpäivän iltana, mikäli kutsu Valentinen päivän rantakemuihin ei osunutkaan omalle kohdalle: ihana, koskettava, romanttinen When Harry met Sally.



harry: i love you.
sally: how do you expect me to respond to this?
harry: how about you love me, too?
sally: how about, i'm leaving.
harry: doesn't what i said mean anything to you?
sally: i'm sorry, harry. i know it's new year's eve. i know you're feeling lonely, but you just can't show up here, tell me you love me, and expect that to make everything all right. it doesn't work this way.
harry: well, how does it work?
sally: i don't know, but not this way.
harry: how about this way? i love that you get cold when it's seventy-one degrees out. i love that it takes you an hour and a half to order a sandwich. i love that you get a little crinkle above your nose when you're lookin' at me like i'm nuts. i love that after i spend the day with you, i can still smell your perfume on my clothes. and i love that you are the last person i want to talk to before i go to sleep at night. and it's not because i'm lonely. and it's not because it's new year's eve. i came here tonight because when you realize you want to spend the rest of your life with somebody, you want the rest of your life to start as soon as possible.
sally: (feeling manipulated but also melting) you see. that is just like you, harry. you say things like that, and you make it impossible for me to hate you, and i hate you, harry. i really hate you. i hate you.

Labels: Viihde

Pnkd heitti hauskalla kuvahaasteella. Se menee näin:

1. go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
2. pick the 4th picture in that folder.
3. explain the picture.
4. tag 4 people to do the same!

Kuva on viime elokuun alusta. Auton ratissa on Karkki ja olemme matkalla katsomaan Peetun esiintymistä. Karkilla ei ole vielä korttia vaan ajelut hoituu opetusluvan turvin. Huomaa tärppä ilme ja Karkin iskällensä harjoittelun alkamisen kunniaksi lahjaksi ostamat karvanopat!

Haastan mukaan raottamaan valokuva-albumien salaisuuksia:
1. Tuhlaus
2. Jenni
3. Bisquits
4. Sugar Kane

Labels: Viihde

Kukaan ei kylläkään heittänyt haastetta, mutta aika monessa blogissa oli avoin kutsu. Joten tässä kuusi faktaa Mintusta.

1. Reputin autokoulun kirjallisissa
Olen tasan ainoa tuntemani henkilö, joka ei päässyt autokoulun kirjallisesta osuudesta ensimmäisellä kerralla läpi! Eikä puolusteluksi kelpaa edes se, että kokeet olivat maanantai aamuna kello 8.00 jossain Hervannan perukoilla heti Provinssirock-viikonlopun jälkeen. Liian monta virhettä liikennemerkkikysymyksissä. Eihän liikennemerkkejä ollutkaan opeteltu kuin jostain ala-asteelta lähtien. En vissiin ollut ihan vireessä...

2. Olen ollut 15 vuotta töissä elokuvateatterissa.
Aloitin 15-vuotiaana Tampereella elokuvateatteri Nordiassa. Unelmapaikka nuorelle leffafriikille. Urani aikana teatteri vaihtoi omistajaa ainakin pari kertaa ensin yksityisestä Kinostolle ja lopuksi Finnkinolle. Lopetin, kun valmistuin KTM:ksi. En saanut kultakelloa läksiäislahjaksi. Ha ha!

3. Ramppasin vuoden verran ihmisten kodeissa Tupperi-kippoja kaupittelemassa.
Innostuin, kun naapurikin alkoi Tupperi-myyjäksi. Kaverit kyllä hiukan ihmettelivät, että miten ihmeessä tyyppi, joka ei laita ruokaa, eikä ylipäätään tee mitään keittössä, voi pärjätä esittelijänä. Ensimmäiset Tupperi-kutsut, joissa ylipäänsä olin paikalla oli samalla ensimmäinen omani. Helposti 0-100 innostuvaa sorttia??

4. KTM-tutkintoni oli jäädä kiinni pakollisesta ruotsin 2 kurssista.
Gradu oli jo jätetty ja kaikki muutenkin kunnossa, mutta ruotsi kanitti. En enää edes muista, miten monennella kerralla lopulta pääsin alimmalla mahdollisella arvosanalla läpi. Tärkeänä selitin, että ruotsin kieltä en tule ikinä missään tarvitsemaan - kaikkialla kun pärjää enkulla. Eiks vaan niin...

5. Olen aloittanut italian alkeet vaikka miten monta kertaa.
Haluaisin niin kovasti osata puhua italiaa!! En tiedä johtuuko se harjoituksen puutteesta vai yleisestä kielellisestä lahjattomuudesta, mutta kaikkien käytyjen kurssien jälkeen ainoa kunnollinen lause, jonka osaan pinnistelemättä on La mattina mangio solo una mela elikkä aamulla syön vain omenan. Eipähän tule ainakaan kova nälkä Italiassa. Kiitokset vaan Fornaciarille Tampereelle! :)

6. Kuljeskelen ihmisten ilmoilla ilman piilareita.
Silmälasini on jo niin monta vuotta vanhat, etten edes kehtaa kertoa (no okei, seitsemän) enkä ainakaan kulkea ne päässäni kotiympyröiden ulkopuolella. Aina ei kuitenkaan jaksa/pysty/kykene/ehdi/vapaavalintainen muu selitys tökkiä piilareita silmiin. Niinpä turvaudun luovaan ongelmanratkaisuun ja painelen menemään puolisokkona. Eihän -1.50 ole niin paljon?? Jos siis törmäätte sekavan näköiseen Minttuun, joka ei vastaa tervehdykseen, on selitys yleisen himpulamaisuuden lisäksi piilarien puuttuminen.

Ja jos nyt vielä on joku, joka tähän ei ole vastannut, niin haaste on vapaa!!

Labels: Viihde

Mummin joululahjapaketeista löytyi koko poppoolle lahjakortti, jonka haltijalle oli luvassa "kirja tai elämys". Yhteisellä sopimuksella päätimme viettää eilisen kirjamaisissa tunnelmissa elämyksiä hankkien.
Ensiksi oli vuorossa ranskalainen kiitelty elokuva Entre les murs. Leffa kertoo lukukauden ajan yhden koululuokan elämästä Pariisin vähemmän varakkaalla esikaupunkialueella. Oli oikein virkistävää käydä välillä katsomassa muunkinlaista elokuvaa, kuin perinteisiä Hollywood-tuotantoja, vaikka ihan samaan ylistykseen, kuin jotkut kriitikot, en ehkä alkaisi. Sunnuntain kirja-teema tuli kuitenkin näin välillisesti täyteen.
Elämyspuolelle voisi ilman muuta laittaa myös Kungsgatanilla sijaitsevan elokuvateatteri Sagan. Vanhan leffakerholaisen ja elokuvateatterityöntekijän sydäntä lämmittävät vanhat kauniisti säilytetyt teatterit, kuten esimerkiksi juuri Saga. Irtokarkkiseinältä ei tosin sielläkään voi välttyä...

Aikuisten mielestä elokuva oli oikein kiinnostava, kiehova ja tulevaisuudenuskoa nostattava. Karkin ja Peetun omat kouluajat ovat niin konkreettisesti läsnä, että he ehkä olisivat mielummin viettäneet sunnuntai-iltapäivän muulla tavoin, kuin katsellen omaa arkipäiväänsä vastaavaa dokumenttityyppistä elokuvaa.

Leffan jälkeen matkasimme illalliselle Gamla Staniin. Ravintolaksi valikoitui kaverin vinkin perusteella keskiaikainen ravintola Sjätte Tunnan.
Gamla Stan on siitä jännä paikka, että täällä asuvana sen mieltää niin voimakkaasti turistialueeksi, että siellä ei tule juuri poikettua. Mikä on sinänsä harmi, koska alue on hurjan kaunis, tunnelmallinen ja täynnä kivoja pikkuravintoloita. Pahimmat turistirysät välttää, kun pysyy poissa Gamla Stanin pääkadulta Västerlånggatanilta.
Tammikuisena sunnuntai-iltana valitsemamme ravintola oli varsin rauhallinen, mutta se jotenkin sopi kellarikerroksessa sijaitsevan karun paikan tyyliin. Valaistuksena oli ainoastaan kynttilöitä - mitä nyt tulennielemistemppuja harjoitteleva tarjoilijapoika toi vähän lisävalaistusta. Muutenkin kalustus, astiat ja muutkin yksityiskohdat vaikuttivat mietityiltä ja tyyliin sopivilta. Tiedä sitten, mitä joku keskiaikaspesialisti olisi ollut mieltä.
Ruoka oli tyyliin sopivasti simppeliä ja maukasta. Suppealta listalta löytää oman suosikkiannoksensa niin vegetaristi, kalansyöjä kuin riistan rakastajakin. Hintatasoltaan Sjätte Tunnan on vähintäänkin kohtuullinen. Alkupalat ovat yhtä lukuunottamatta alle 10 euroa ja pääruuistakin vain yksi kohoaa yli 20 euron. Aitoja keskiaikaisia reseptejä mainostettiin lähinnä jälkkäriosastolla, mutta asiaan vihkiytymättömälle muukin meni ihan täydestä.

Ystävällinen, huomaavainen ja ripeä palvelu täydensi hienosti "kirja tai elämys"-päivämme! Kiitos mummi ihanasta lahjasta!!

Labels: Tukholmavinkit, Viihde

Pelkät YouTube-pätkät ovat kuulemma ihan syvältä. Tässä olis niinku Mintun perjantaifiiliksiä kummiskin:

Pieni anekdootti ehkä piristää. Tiesittekö, että biisin radioversion viimeinen kertosäerimmi menee:
Once I had a love and it was a gas
Soon turned out I had a heart of glass
kun taas albumiversio on:
Once I had a love and it was a gas
Soon turned out as a pain in the ass

Sugar Kane kumminkin tiesi!

Ha ha. Mukavaa perjantaita kaikille ihanille!!

Labels: Viihde

Todella virkistävää mennä elokuviin tietämättä käytännöllisesti katsoen yhtikäs mitään kyseisestä leffasta. Aika harvoin niin pääsee käymään - aina jotain jutunpätkiä ja väliotsikoita osuu silmiin ja pesiytyy mieleen ennakkokäsityksiä muodostamaan.

Eilen illalla näkemäni Rachel getting married on yksi harvoista poikkeuksista pitkään aikaan. Leffaseurani mainitsi vain ohimennen, että kyseessä ei ole mikään perinteinen hilpeällä dialogilla ja herttaisilla pikku väärinkäsityksillä sokerikuorrutettu hääleffa, kun pyörittelin silmiäni elokuvan nimelle (yksi Mamma Mia vuodessa riittää!!).
Teatteriin saavuttuani muistin hämärästi lukeneeni jostain, että pliisunsöötti Anne Hathaway panee itsensä jossain oikein likoon ja uskaltaa näyttää - kuule ja kauhistu - rumalta! Mietiskelin siinä mainoskuvia katsellessani, että sen täytyy olla tämä elokuva. Ei siksi, että ihku Anne olisi näyttäny jotenkin kamalalta - päinvastoin, rooli-imagohan vaikutti oikein coolilta - vaan siksi, että kuvien joukosta sai etsimällä etsiä sellaista, jossa hän hymyilee.

Jo heti ensimmäisessä kohtauksessa tajusin, että nyt kannattaa nauttia ja heittäytyä mukaan. Nuori neiti Hathaway osaa näytellä! Siistimätön kuvaustapa alleviivaa elokuvan autenttista tunnelmaa.
Jälkikäteen luin parikin arvostelua. En ollut niiden kanssa ihan samaa mieltä.

Mielestäni kysymyksessä ei ole tarina Kymin huumeongelmista tai vierotuksen etenemisestä. Siinä leffassa, jonka näin ei myöskään Kymin tehtävänä ollut tuoda päivänvaloon perheen piilossa muhineita ongelmia. Sen verran voin antaa myöten, että kyllä, perheellä oli paljon vaikeita ongelmia, jotka räiskähtelivät esiin elokuvan edetessä.

Ei tarvitse kuin leikkiä ajatuksella samaisesta elokuvasta ilman hääjärjestelyjä niin tajuaa, että ihmiskunnan syvimpiin traditiohin liittyvän riitin, hääjuhlan, valmisteluilla on vähintään yhtä keskeinen rooli luurankojen esiinnousemisessa ja akuuttien kriisien syntymisessä.
Kuka minä olen? Minne kuulun? Kehen voin luottaa? Minne olen menossa? Ovat elokuvan keskeisimmät kysymykset. Verisiteen ja sisarussuhteen merkitys, lojaalius ja anteeksiantaminen. Aikuisenkin tarve leikkiin ja magiikkaan, keveyteen kaiken keskellä kerrotaan kauniisti kitchiä tiukuvilla häillä ja miesten välisellä mukakilpailulla.
Kuinka kauan pitää maksaa kerran tekemästään virheestä? Voiko itselleen antaa anteeksi, vaikka muut eivät antaisikaan?
Selitykset annetaan katsojalle hellävaraisesti yksitellen. Perheen ongelmat nousevat ulos omasta mittakaavastaan ja muuttuvat yleispäteviksi. Alleviivaamalla ja suurentelemalla saadaan esiin ydin, josta ainakin jokainen tyttären äiti, tytär ja sisko voi tunnistaa itsensä. Alemmuuden tunteensa, vallanhalunsa, rakkaudennälkänsä.

Voin kuvitella, että kovin nuoret katsojat eivät saa Rachel getting married -leffasta paljoakaan irti, mutta kaikille teille muille: menkää ihmeessä katsomaan, jos se vielä pyörii teattereissa teilläpäin!

Labels: Viihde

Ruotsalainen kohublondi Victoria Silvstedt julisti haastattelussa, että hänen superhoikan vartalonsa salaisuus on korkokengillä kävely. Vicke tilitti, että kahdeksan tuntia päivässä stilettot jalassa antaa riittävästi treeniä koko vartalolle. Uskokoon ken tahtoo.

Korkkarikävelyn perusasioiden kertaus lienee paikallaan, vaikka treeni-endorfiinit hakisikin muualta:


Minttu taitaa nyt kyllä lähteä ihan perinteiselle lenkille... Pahus, että ehtikin jo tulla pimeää.

Labels: Kengät, Pukeutuminen, Viihde

Tietääkö joku, pitääkö huhut Blondie-leffan valmistumisesta paikkansa?

Suunnilleen pari vuotta sitten fanipiireissä kohistiin kovasti ja kritisoitiin suloisen ja tyttömäisen Kirsten Dunstin valintaa esittämään coolin newyorkilaisbändin keulahahmoa Debbie Harryä.
Tykkään kyllä Kirsten Dunstista - ei siinä mitään. Blondie vain on ollut suuri fanituksen kohdeja inspiraation lähde siitä lähtien, kun silloinen poikaystävä lainasi isosiskonsa levyhyllystä 15-vuotiaalle Mintulle Parallel Linesin. Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa, että Kirsten Dunst kykenisi olemaan riittävän viileä ja tarpeeksi hot. Dunstmainen herttaisuus on vaan niin kaukana Debbie Harryn aurasta.
Leffa täytyy silti ehdottomasti mennä katsomaan, jos ja kun se nyt on tulossa.

Labels: Viihde

Tsekkasimme eilen miähen kanssa lähes kolme tuntia kestävän spektaakkeli-leffan Australia. Elokuvan tuotanto on yksi Australian historian kalleimmista ja sen kyllä huomaa. Elokuvan ohjaaja Baz Luhrmann ei ole säästellyt sen paremmin pyro-efekteissä kuin eeppisissä maisemakuvauksissakaan.
Juoneltaan Australia on vähän sitä sun tätä. Rakkauselokuva, joka kääntyy sotaleffaksi, petturimainen bisnestarina sekä aboriginaali-kultturin ja valkoisen miehen maailman törmäyksen kuvaus. Jo tekovaiheessa suurelokuvaksi suunnitelluilla tarinoilla on hiukan tuollaista lapamatotaipumusta. Toisaalta se kuuluu genreen - eihän sitä mitenkään jaksaisi pelkästään pohdiskelevia indie-leffoja, joiden tapahtumien kulissina on yksi rähjäinen hotellihuone, jossain kulloinkin katu-uskottavuutta nauttivassa karussa suurkaupungissa.
Nicole Kidman on uskottava roolissaan hemmoteltuna britti-aristokraattina, josta kuoriutuu jämäkkä ja periksiantamaton tilallinen. Ei kai voida syyttää taitavaa näyttelijää siitä, että roolihahmo Lady Sarah Ashleynä on ladattu täyteen ziljoonaan kertaan nähtyjä kliseitä? Elokuvan aikana Kidmanin roolisuoritusta kuitenkin katselee ihan mielikseen ja liekö sitten syynä juorulehdistön syytökset botox-riippuvuudesta, mutta mielestäni juuri ilmeet tekevät tunteista tosia.
Jos Kidmanin rooli on hiukan kliseinen, on australialaisen Hugh Jackmanin esittämä The Drover niin stereotyyppinen macho-hunk kuin vain voi olla! Mua ei omista kukaan, pakko kulkee omia polkujani, vapaus on mulle kaikkein tärkeintä, miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä... etcetera. No, miehen karisma (ja six-pack) antaa kaiken anteeksi ja olen valmis tapetoimaan virtuaalisen huoneeni seinät Hugh Jackmanin kuvilla.
Elokuvan parasta antia on ehdottomasti kaunis kuvaus, maisemat ja tunnelma. Tätä leffaa ei kannata vuokrata DVD:nä vaan se pitää ehdottomasti katsoa isolta valkokankaalta. Mitä isompi kuva sen parempi ja hyvä äänentoisto myös!
Annan pisteitä myös elokuvan puvustukselle. Kauniit yksityiskohdat ja huolellinen taustatyö näkyy joka kohtauksessa.

Kaikesta huolimatta suosittelen Australia-leffaa lämpimästi kaikille, jotka haluavat viettää lähes kolme tuntia oikean tarinan parissa. Hetkeäkään en ollut pitkästynyt, vaikka elokuva onkin pitkä kuin mikä (eikä ollut miäskään - ei ainakaan tunnustanut). Erinomaisen hyvää viihdettä siis. Joskus se riittää.

Labels: Inspiraatio, Viihde