Jotain pientä on saatu aikaiseksi ompelimonkin puolella. Ensimmäiseksi valmistui kolme supersimppeliä perushametta samalla kaavalla kuin keltainen mokkahame Singaporen reissua varten.



Mustia pikkuhameita ei voi ikinä olla liikaa! Villakankaisena ja vuoritettuna se taipuu hyvin talvisemmillekin keleille. Tweed tuo pikkuisen vaihtelua sileään mustaan. Ja tuo leopardikangas ei todellakaan ole yhtään kiiltävä. Mitä lie alkoi kiukkuamaan salamavaloissa... Sille taitaakin tulla käyttöä heti ensi lauantaina!



Sunshinen mielestä uutukainen hamonen on just paras paikka varpaanvälien pesemiseen!

Labels: Ompeluseura, Sunshine

Sain pitkästä pitkästä aikaa ompelukärpäsen pureman. Valmistumassa on muutamia peruskäyttövaatteita...



Vähän tweediä, kittiä, terrakottaa, mustaa ja pieni pilkahdus leoparikarvaa!

Toimistoassistentti on osoittautunut myös erittäin reippaaksi pikku apulaiseksi ompelimon puolella!



Kaavojen piirtäminen on ihan parasta!



Hmmmm... Missäs se hihan kaava nyt olikaan...



Tarkkana pitää olla...



"Etsi kissa kuvasta" :D

Labels: Ompeluseura, Sunshine

Viikon päästä on kummitytön rippijuhlat ja jostain syystä vaihteeksi vaatekaapista ei löydy yhtikäs mitään inspiroivaa päällepantavaa. Pengoin tarpeettoman valtavaa kangasvarastoani ja käteeni osui viime kesänä Tampereelta hankkimani Marimekon kankaat. Silpomiselta on siis toistaiseksi säästynyt tumman violettikukallinen kangas, graafinen mustavalkoinen kangas ja ohut puuvillasatiininen pinkki kangas.

Just nyt sormia syyhyttäisi eniten ommella herkullisen pinkki mekko. Löysin kivan - ja rippijuhliin riittävän säädyllisen oloisen - mekon kaavan tuoreehkosta Burdasta.
Karkki tosin tuomitsi heti, että kangas on aivan liian karnevaalihenkinen... (ja Peetu, muistan kyllä, että lupasin tästä sulle jumpsuitin, mutta nyt on katastrof!!).
Ohut puuvillasatiini matsaisi malliin ihan täydellisesti. Tosin helmasta olisi varmasti ihan pakko poikkaista vähäsen. Polvimittainen on vaan jotenkin niin ... lame.
Mutta - hjälp - onko kangas ihan liian räikeä/lapsellinen/mauton/mitä-tahansa-muuta-ällöttävää? Toinen vaihtoehto on tehdä saman mallinen mekko, mutta tässä kuvassa näkyvästä Ishimoton suunnittelemasta mustavalkoisesta Marimekon kankaasta. Joka tosin on sitä Marimekon tavallista puuvillakangasta, mutta saattaisi toimia silti tuossa mallissa ihan ok..

Mitä mieltä olet? Pinkki vai musta-valkoinen?? Joku muu mikä?

Labels: Ompeluseura

Pikkuisen taas suunnitelmat muuttuivat matkan varrella, mutta nyt Karkin lakkiaismekko on vihdoin valmis. Lopputulos on mielestäni oikein onnistunut - pikkusen Miu Miu -henkinen mekko sopii Karkille erinomaisesti. Ja onneksi neito on itsekin oikein tyytyväinen!







Kapea silkkinauha vaihtui mustaksi ripsinauhaksi vyötäröllä, helmasta tehtiin alkuperäistä suunnitelmaa leveämpi ja kukkaset jäivät pois. Niinkuin vähän aavistelinkin, Karkki ei paljon kukkasista perusta. Fornarinan keveät sandaalit sopivat asuun täydellisesti ja huomenna, kun on Karkin koulun utspring, nähdään, miten ylioppilaslakki matsaa kokonaisuuteen!

Labels: Karkin vetimet, Ompeluseura

Ihana auringonpaiste ja kesäinen lämpö houkuttelee lötköttelemään bikineissä parvekkeelle. Ompelimon puolella on kuitenkin sen verran ruuhkaa, että auringonotto jää kakkoseksi. No muutaman pikku tauon ehtii aina pitää. Täytyy vain katsoa, ettei Stieg Larssonin Millenium -trilogia vie täysin mennessään. Olen juuri aloittanut kolmososan - kaksi ensimmäistä tuli ahmittua aivan putkeen...

Työn alla on Karkin lakkiaismekko. Täkäläisten perinteiden mukaisesti lakkiaismekko on valkoinen. Perusinspiraatio löytyi jälleen Burdasta, mutta tarkoitus olisi tehdä jonkin verran muutoksia kaavaan. Ihan hääpuvulla ei sentään ole tarkoitus koulun päättymistä juhlistaa!
Karkki haluaa korsettimaisen yläosan, mutta olkaimet pitää olla, ettei tarvitse olla huolissaan puvun päällä pysymisestä. Tarkoitus olisi myös katkaista yläosa empire-tyyliin jo rinnan alta ja laittaa helmaosa levenemään maltillisesti kohti helmaa.
Kaava löytyi viime huhtikuun Burdasta, jossa mielestäni oli muuten kyllä harvinaisen vähän käyttökelpoisia kaavoja. Eniten sellaisia peri-saksalaisen näköisiä krimskramssu-malleja, jotka eivät näytä kovin hyvältä edes kuvissa - saatika sitten itse toteutettuna. Ostin eilen toukokuun numeron ja se vaikutti huomattavasti lupaavammalta. Useampikin malli näytti helposti muokattavalta ja toteuttamiskelpoiselta.

Päädyttiin Karkin kanssa valitsemaan ihan puhtaan valkoisen sijaan iholle lempeämpi kermaan taittava luonnonvalkoinen. Yläosassa käytän pinnalta hiukan rosoista raakasilkkiä ja helmaosassa hyvin laskeutuvaa viskoositwilliä.
Mintun idea on, että ylä- ja alaosan saumakohtaan laitetaan musta satiininauha (rimmaisi niin kivasti ylioppilaslakkiin!) ja mahdollisesti vielä vitivalkoisia kukkasia. Karkin minimalistisen maun tuntien kukkaset saavat varmaan kyytiä, mutta nauha ehkä pääsee mukaan.

Labels: Karkin vetimet, Ompeluseura

Peetun balklänning on valmis!!

Ompelimon pystyttämiseen, mikä käsittää koneiden kaivamisen esiin muuttolaatikoista, varastona toimivan vaatehuonen nurkassa sijaitsevan silityslaudan & -raudan onkimisen käyttöetäisyydelle sekä ompelutarvikkeiden jäljittämisen kaaoksen keskeltä, meni takuulla enemmän aikaa kuin itse ompeluun. Siitä huolimatta, että onneton saumuri päättikin sanoa irti työsopimuksensa juuri nyt. Liekö reppana saanut köniinsä muuttotouhuissa.

Ensimmäisessä sovituksessa saattoi jo melkein huokaista helpotuksesta. Toteutus vastaa riittävästi mielikuvia ja Peetu näyttää erittäin tyytyväiseltä ainakin tässä vaiheessa.
Muutamia muutoksia pitää tietty tehdä. Vyötärölle pieni sisäänotto ja vyötäröviivaakin sai nostaa melkein kolme senttiä.
Taakse Peetu toivoi syvempää pääntietä.

Ja tässä lopputulos:









Mekon kaunis syvä turkoosi kieltäytyy totaalisesti ikuistumasta kuviin...

Todennäköisesti Peetu laittaa Mintun kiiltonahkaiset kiilasandaalit (Vagabond) jalkaansa juhliin, koska kivoja juhlakenkiä ei ole kuulemma etsinnöistä huolimatta löytynyt. Laukuksi valikoitunee hopeinen paljettilaukku, joka näkyy Karkilla tässä postauksessa.

Labels: Ompeluseura, Peetun vetimet

Kaiken edelleen jatkuvan muuttokaaoksen keskellä tajusin, että Peetun koulun bal-juhlallisuuksiin ja Karkin lakkiaisiin on enää naurettavan vähän aikaa. Kumpikin neito tarvitsisi puvun eikä äiskälläkään olisi mitään uutta asua vastaan. Siispä ei muuta kuin kaivelemaan ompelukonetta esiin ja raivaamaan tilaa ompelimoa varten.

Periaatteessa "bal" tarkoittaa kai tanssiaisia ja joissakin kouluissa ysin tytöt pukeutuvat pitkiin mekkoihin, vähän Suomen vanhojenpäivän tyyliin. Peetun koulussa tapahtuman juhlavuutta on tuunattu alaspäin ja opettajilta on tullut suorastaan toivomus, että tytöt eivät pukeutuisi täyspitkiin iltapukuihin. Syynä moiseen on luonnollisesti periruotsalainen tasa-arvon ja tasapuolisen elämyksen tavoite. Kenellekään ei saa tulla paha mieli siitä, että jollakulla on hienompi puku kuin itsellä...

Peetun mekon pohjana on nyt jo puolitoistavuotta vanhasta Burdasta löytynyt kaava.

Mekossa on istuva yläosa ja henkselimäiset olkaimet.
Peetun toivomuksesta pääntiestä muokattiin hiukan vähemmän kulmikas ja enemmän venepääntien tyylinen.
Alkuperäinen malli on kokopitkä, mutta kapean helman sijaan me päädyttiin katkaisemaan mekko vyötäröltä. Helmaosuudesta tulee tulppaaninmallinen. Joku saattaa tunnistaakin Burdan ilmaiskaavan, jota on käytetty Mintun ompelimossa aikaisemminkin.

Mekkokangas löytyi omasta (näköjään pohjattomasta...) varastosta.
Syvän tumma turkoosi thai-silkki on saatu tuliaisina Thaimaasta aika tarkalleen ziljoona vuotta sitten. Ihanaa, että tuonkin kauniin kankaan saa vihdoinkin käyttöön!

Huomenna olisi tarkoitus hankkia sopivan väristä lankaa, vuorikangasta ja vetoketju. Projektin etenemisestä voi lukea täältä viimeistään lauantaina!

Labels: Ompeluseura

Sain kuin sainkin mekkoni valmiiksi huomista varten! Olen erittäin erittäin tyytyväinen! Malli on mielestäni ihana, sopii kankaaseen ja Mintun kropalle. Kaava oli oikein hyvä - eli vaikka välillä olenkin ollut pettynyt Suuri Käsityölehden kaavoihin, toimivat nämä aivan erinomaisesti.
Kankaan siftailut tulevat hyvin esiin drapeerauksissa...


Pakko oli vähän briljeerata Lanvin-vaikutteilla... Metalliketju selässä antaa ihanasti särmää. Me likes!
Vähänhän tuo on lyhyt, niinkuin tapoihini kuuluu, mutta eikai kaason kuulu kovasti istuskella!

Ketjusta tuli näin söötti:
Ihme juttu, miten satiininauha pehmentää työmaaketjua!
Ranteeseen tulee kunnon röykkiö ketjua ja helmiä. Täytyyhän sitä karvansa näyttää, vaikka muuten olisikin viksuna!

Asuun kuuluu vielä kengät ja laukku nudea nahkaa ja mokkaa.
Sandaalit Zara ja pikkulaukku Adax.

Nyt on ihan pakko lähteä viilettämään hääparin järkkäämään pre-cocktails -tilaisuuteen. Kuvia illan asusta myöhemmin tänään.

PS. Mahtaako täällä olla ketään Tintti-fania?? Tarvitsisin kipeästi huomiseen puheeseeni lainauksen Tintti ja 7 kristallipalloa -sarjakuvasta, enkä löydä mistään omaa albumiani! Mikä tahansa lainaus käy, joku vähän hassu tai hauska ehkä mieluiten. Tai jostain muusta Tintistä, jos ei tuota ole.

Labels: DIY, Ompeluseura

Nyt on noin aika tarkkaan tasan kuukausi aikaa h-hetkeen eli häihin (haha, vitsi miten nokkelasti sopii h-hetki... ;D), joissa Mintulla on ilo ja kunnia olla toinen kahdesta kaasosta. Kun vielä pari kuukautta sitten suhtauduin äärimmäisen luottavaisesti siihen, että lähestyvä joulujuhlakausi tuo läjäpäin koodinmukaisia tummanpunaisia juhlamekkoja kauppoihin, alkaa tilanne tällä hetkellä olla jo pikkuisen akuutti. Ilmeisesti tämän vuoden pikkujoulut biletetään metalliväreissä, mustassa (no tietty), violetissa ja sähkönsinisessä... Erikoisempaa väriä kaipaavalle on tarjolla upeita vihreän, smaragdin ja safiirin sävyisiä mekkojalokiviä, mutta perinteinen tummanpunainen taitaa olla ihan out...

Näyttää siis siltä, että on tarpeen päätyä luovaan ongelmanratkaisuun (eli fiskarseihin) ja mitä pikemmin sen parempi!

Kaavalehtien selaaminen on inspiroivaa puuhaa, johon saa helposti upotettua leppoisan lauantai-illan ja sateenharmaan sunnuntain. Mieli täynnä ideoita kivasta talvitakista, tyylikkäästä kotiasusta, uudesta sohvanpäällisestä Peetun sohvaan ja ties vaikka mistä, haaviin tarttui onneksi pari, jos ei nyt ihan täydellistä, niin suhteellisen kelvokasta kaasomekkoehdokastakin.

Mekko nro 1
Epäsymmetrinen toiselta kyljeltä drapeerattu kotelomekko on jo aika monen vuoden takaisesta Suuri Käsityölehdestä. Tykkään mallista kovasti ja se on drapeerauksen ansiosta mielestäni edelleen erittäin ajankohtainen. Toisaalta olen ollut enemmän tai vähemmän pettynyt kaikkiin kyseisen lehden kaavoihin viimeisen muutaman vuoden aikana, joten hiukan arveluttaa... Tuossakin näyttää hiukan siltä, että mekko kinnaa kainaloista mallin päällä, mutta saattaahan se johtua vain kuvausasennostakin. Tsäänssi, että joku lukijoistani olisi kyseistä kaavaa testannut, on varmasti häviävän pieni, mutta kysynpä nyt kuitenkin: oletko tehnyt kuvan drapeeratun mekon? Mitä tykkäsit kaavasta?

Mekko nro 2
Ostin eilen uuden Burdan, vaikka onkin tosi raivostuttavaa, että tunkevat lehden kelmuihin niin, että etukäteen ei saa mitään hajua lehdessä olevista kaavoista. No ainakin tuo kuvan mekko tuntui heti jotenkin kivalta ja hyvin mahdolliselta kaasomekkovaihtoehdolta. Tykkään erityisesti yläosan laskostellusta pääntiestä. Lehdessä on mekoon myös 3/4 hihojen kaavat, joista saisi helposti väsättyä pienet hihat. Mahdolliset hihat voisivat mainiosti olla tuon kuvan karvaboleron mittaiset... Hameosa on jotenkin särmätön, mutta toisaalta liiallinen tulppaanihärpäke voisi olla totaalisesti too much.

Pari kangastakin löytyi...
Näköjään pohjattomasta kangasvarastostani löytyi pari noin ziljoona vuotta sitten hankittua ihastuttavaa silkkikangasta. Väriltään kankaat ovat yllättävästi lähestulkoon identtiset ja sävy on lämpimämpi kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Hiukan huolettaa kyllä, että onko kankaat morsiameni mielestä tarpeeksi tummanpunaiset... Vasemmalla on perinteinen thai-silkki, jossa loimilanka on musta ja kude puhtaanpunainen, mikä antaa kauniin elävän tummanpunaisen vaikutelman. Oikeanpuolimmainen on valuvanpehmeää himmeäksi hiottua silkkisatiinia. Tuon tyyppinen melkein säämiskämäinen silkki oli hirmu muotia joskus ja siihen huumaan kangas on ilmeisesti tullut hankittua. Toisaalta tykkään ajatuksesta, että mekon materiaali olisi jotain muuta kuin juuri nyt eniten pinnalla olevat taftit, über-kiiltävät satiinit, pitsit etc.
Ajattelin, että jäykkä thai-silkki voisi olla edukseen drapeeratussa mallissa. Drapeeaukset eivät toki siinä tapauksessa laskeutuisi pehmeästi vaan muodostaisivat selkeämmin laskoksia. Toisaalta malli toisi eri sävyissä läikehtivän materiaalin parhaat puolet esiin. Hiukan kyllä arveluttaa, sillä kangasta ei ole niin paljoa, että voisin leikata mekon täysvinoon. Suoraan leikattuna malli saattaa seistä jököttää päällä liian säkkimäisenä, sillä edessä ei ole muita muotolaskoksia kuin kainaloiden alla yhdet pienet. Hmmh...
Hiekkapestystä silkistä (muistaakseni tuon tyyppistä pintakäsittelyä kutsuttiin sillä nimellä...) voisi tulla kiva kevyesti laskosteltu mekko - ainakin kankaani muistuttaa olemukseltaan hiukan lehdessä toteutettua versiota. Toisaalta lopputulos saattaa olla liian yöpukumainen.

Mitä mieltä olet löytämistäni mekkomalleista? Pitäisikö mallit toteuttaa eri kankaista (drapeerattu mekko hiekkapestystä silkistä ja/tai Burdan mekko thai-silkistä)? Tai oletko nähnyt jossain myynnissä kivoja ei-ihan-tajuttoman-kalliita tummanpunaisia juhlamekkoja???

Labels: Ompeluseura

Roimat kiitokset kaikille, jotka inspiroituivat antamaan ompeluvinkkejä kimaltelevalle pelikorttikankaalle!

Pohdin pitkään, mikä olisi mielestäni paras ehdotus... Mielikuvitukselliset ideat tyynynpäällisistä legginsseihin ovat toki erittäin toteuttamiskelpoisia, mutta tuskin päätyisivät käyttöön. Sagan ehdotus Philip Lim -tyylisestä paidasta on mielestäni kaikkein kaunein ja sopisi hyvin materiaaliin. Valitettavasti en kyennyt visualisoimaan paidan rakennetta edes perusteellisen zoomailun jälkeen. Miccin ehdotus lepakkohihaisesta venepääntie-paidasta on hyvin lähellä alkuperäistä ajatustani ja luulenpa, että lopullinen toteutus on jotain sen tyylistä risteytettynä Midinettin Asos-paita vinkillä.

Eli palkinnot avusta ja erinomaisista vinkeistä lähtevät siis Sagalle, Miccille ja Midinetille! Laitatteko yhteystiedot tulemaan osoitteeseen go4itvol2@gmail.com, niin pistän pienet kivat yllärit teille postiin!

Viime viikon kiireiden keskellä Shandi ilahdutti myöntämällä kauniin ruusun Go 4 it vol. 2 -blogille! Suurkiitokset!! You made my day!
Haluan antaa tunnustuksen eteenpäin kaikille niille blogeille, jotka sitä eivät vielä ole saaneet - olette sen ansainneet! Haluaisin antaa myös tunnustuksen kaikille lukijoilleni. Ilman teitä, tämä ei olisi lähimainkaan yhtä hauskaa!!

Labels: Ompeluseura

Vähän aikaa sitten Adelheid alkoi myydä bloginsa kirppiksellä itselleen tarpeettomaksi jääneitä kankaita. Kangashamsterin oli täysin mahdotonta vastustaa kiusausta ja niinpä tilasin itselleni hauskan ja voi niin trendikkään pelikorttikankaan!

Maksu sujui kätevästi tilille ja paketti saapui ripeästi tänne kaukomaillekin. (Suurkiitokset Adelheid!! En tainnut muistaa kuitata, että paketti saapui perille.) Kun avasin pakettia yllätykseni oli melkoinen. Sievät pikkuiset pelikortit ovatkin hopeisia ja punaisenkiiltäviä eivätkä valkoisia ja punaisia, niinkuin oletin. Hmh... Olen aivan varma, että kankaan kuvauksessa luki, miten asia on. Eräillä vain on aina niin kiire, ettei ehdi lukea selostuksia kunnolla...
Kangasta tilatessani oli ajatus, että tekisin siitä rennon college-paidan mallisen topin mustan hameen kanssa käytettäväksi. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että ihan peruspaita-versiona tuommoista kimallusjubellusta tuskin tulisi käytettyä. Tarvitsen siis apua!!
Ideoita ja helppii - pliis!! Mitä ompelisin hauskasta kimmalluskorttikankaasta?

Kangasta ei ole ihan valtavan paljon, mutta 120 cm leveä ja 110 cm pitkä pätkä riittää kyllä hameeseen, toppiin, tunikaan, trikoisiin (!!!) tai johonkin muuhun. Mutta mihin?

Parhaan idean keksijälle yllätyspalkinto! (vaikkei tänään mikään "virallinen" kilpailupäivä olekaan)

Labels: Ompeluseura

Ensinnä tärkeä tiedotus... Nyt myös Go 4 it vol. 2 löytyy Bloglovinista! Kiitokset vain anonyymille lukijalle vinkistä! Vaikuttaa ihan mainiolta palvelulta.

Ompelimon puolella on esiintynyt pientä liikettä tänään. Yksi Tampereen reissulla hamstraamistani Marimekon kankaista muokkaantui käyttökelpoiseksi syyshameeksi. Olen kaivannut kovasti tällaista laajempihelmaista esitystä kovin kapeaan hamevalikoimaani.
Tykkään ihan hillittömästi kankaan syvän violetin/munakoison sävyisestä pohjasta. Rusehtavat pallerot auttavat yhdistelemisen vaikeudessa. Ajattelin käyttää hametta tummanruskean vanhan pooloneuleeni kanssa ja ruskeat prätkäsaapaat pitäisi kaivaa kanssa esille jostain. Vaatekaapin kätköistä löytyi myös yksi hyljeksitty lila viskoosipoolo. Ehkä se pääsee nyt oikein käyttöön asti, jos voin antaa anteeksi materiaalin uskomattoman lörppöyden.

Olin laittelemassa kesäkenkiä laatikoihinsa talviunia viettämään, kun havaitsin, että suloiset Fornarina-puukenkäni matsaavat väriensä puolesta hameeseen kuin nakutettu. (salama vääristää laatukamerallani otettujen kuvien värejä...)
Juuri nyt tuntuu, että hame saattaisi siis päätyä kesäkäyttöönkin. Vaikka sen pohtiminen on kai näin lokakuussa aika turhanaikaista.

Tiedoksi kaikille edellisen postauksen lukijoille: Peetu sai työharjoittelupaikan kirjakaupasta! Jeee!!

Labels: DIY, Ompeluseura, Verkkovinkit

Sain vihdoin raivattua keittiön pöydälle sen verran tilaa, että mahduin ompelemaan valmiiksi jo reilu viikko sitten leikatun tulppaanihameen. Malli on erittäin nopeatekoinen ja olen itseasiassa ihan tyytyväinen lopputulokseen!
Etupuolesta tuli aika paljon vaaleampi kuin mikä oli alunperin tarkoitus. Fiksu suunnittelisi ennenkuin antaa saksien laulaa... Ihan kivalta tuo kuitenkin näyttää. Pidän värityksen aaltoilevasta tunnelmasta ja kangas toimii hyvin tulppaanimallissa.
Hame on kaavoitukseltaa symmetrinen edestä ja takaa. Toimii tosi hyvin ja tekee toteutuksesta aika idioottivarman. Vetoketju ja nappi ovat haasteellisimmat yksityiskohdat. Pieni erikoisuus, johon en ole aikaisemmin törmännyt, on kaareva vyötärökaitale. Kaitale on edestä alaspäin kaareva ja takaa ylöspäin kaareva. En nyt tiedä näkyykö päällepäin mitään eroa, mutta kyllähän tuo jotenkin ihan perinteistä suoraa vyötärökaitaletta paremmin istuu.
Peetun pikaposeeraus uusi hame päällä. Parempia outfit-kuvia tulee varmasti vielä tällä viikolla.
Hameen kaava on Burdan ilmaiskaava netistä ja sen voi ladata itselleen täältä: Marie skirt.

PS. MouMoulla on blogiarpajaiset - sinne kaikki nyt! Hop!

Labels: DIY, Ompeluseura

Löysin varastoistani anopilta aikoinaan saadun skottiruutuisen hameen. Väritys on mielestäni varsin kaunis ja muutenkin klassisen oloinen kiltti-malli miellyttää silmääni. Niinkuin vähän jo ounastelinkin, alkaa skottiruutukammoni kääntyä pikkuhiljaa pakko-saada-pakkomielteeksi. Helpoin tapa päästä vaivasta olisi tietenkin oman garderobin sisältöön turvautuminen. Ainoa probleemi on, että hameen pituus on noin puoleen sääreen - pituus, jota en vain voi sietää...

Olen siis varsinaisen pähkinän edessä. Hame on ollut anopin aarre ja ilmeisesti suhteellisen tyyris hankintahetkellä. Materiaali tosin ei ole mitään over-the-top (70% polyesteriä ja vain 30% villaa), mutta valmistusmaaksi on ilmoitettu Made in Scotland. Voinko ottaa ja lyhentää sellaisen hameen?
Hjälp! Onko täydellinen pyhäinhäväistys lyhentää hame ja antaa sille käyttöä? Anopille en tosin uskaltaisi hiiskua asiasta... Peetukin haluaisi varmasti pitää hametta lyhennettynä versiona. Vai pitäisikö mokoma säästää ja toivoa, että joku joskus ehkä mahdollisesti haluaisi sitä käyttää?

Problemz, I haz them...

Labels: Mintun vetimet, Ompeluseura