Justiinsa on päästy äimistelemästä Linnan juhlien pukuja, kun täkäläinen Nobel juhla marssittaa ihailtavaksi kuninkaallisten ja muun bättre folkin juhlaeleganssia. Kuninkaalliseen tyyliin jotenkin kuuluukin enemmän krimskramssua - tai kauniimmin sanottuna loistoa - kuin kotoiseen Linnan juhlaan. Tänä vuonna Ruotsin kuninkaalliset onnistuivat pukuvalinnoissaan hiukan sådär.

Yleensä en juuri nosta esiin täällä inhokkejani tai asioita, joista ei löydy hyvää sanottavaa oli ne sitten asioita, tuotteita tai asuja. Mutta menköön nyt tämän kerran. Perjantain kunniaksi!



Ensimmäinen spontaani assosiaationi kuningatar Silvia puvusta oli, että omalla äidilläni oli tismalleen tuollainen aamutakki joskus seitkytluvun alussa. Äiskän aamutakki ei tietenkään ollut kallista brokadia, mutta se ei valitettavasti tuo Silvialle yhtään lisäpistettä.



Yleensä erittäin hyviä asuvalintoja tekevä prinsessa Madeleine onnistui toteuttamaan Mintun inhokkiefektin. Vaaleaihoinen blondi, jonka hiukset on sävytetty punertaviksi korostamaan vihreää asua. Siis anteeks nyt vaan, mutta en tykkää. Musta pitsi kirkasvärisen satiinin päällä näyttää lähes poikkeuksetta halvalta (vaikka tässä tapauksessa tuskin sitä on...). Moulin Rouge -teemajuhliin ehkä sopisi jollekin luonnostaan tummaihoiselle. Jos olis pakko.



Kruunuprinsessa Victoria saa kuningasperheen leideistä ainoana hyväksytyn arvosanan. Eikun annan oikein Magnan. Väri sopii Victorialle loistavasti ja muutenkin sekä malli että materiaali sointuvat kivaksi kokonaisuudeksi. En löytänyt mekosta hyvää edestä otettua kuvaa, mutta siitä näkisi, mikä tässäkin mättää. Epäsymmetriset olkaimet, hörhelöhärpäkkeet ja nauhoitukset aiheuttivat varsinaisen sekamelskan puvun yläosassa - varsinkin yhdessä prinsessanauhan kanssa. Liikaa tårta på tårta, vähempi olis ollut parempi.

Illan kaunein puku



Persoonallinen, graafinen ja vahva, mutta silti naisellinen musta, valkoisin yksityiskohdin trimmattu iltapuku kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajan Herta Müllerin päällä oli ehdottomasti illan paras. Asu sopii täydellisesti kantajalleen, hiukset ja punaiset huulet täydentävät kokonaisuuden. Olkalaukusta en ole ihan 100 % varma, mutta en viitsi alkaa nillittää. Johan sitä on tässä postauksessa tehty varmaan enemmän kuin tämän blogin historiassa ikinä. :)

Labels: Julkkikset, Pukeutuminen, Ruotsalaiset, Tapahtumat

Ruotsalaisilla on merkillinen tapa valita "Vuoden Joululahja" hyvissä ajoin ennen joulua. Jotenkin tuntuisi loogisemmalta, että titteli kuuluisi sille tuotteelle/asialle, joka muodostuu kaikkein suosituimmaksi. Viime vuonna hittilahja oli elämys - tänä vuonna palataan härveliosastolle. Årets julklapp 2009 on kuulemma kuulokkeet.

Tiedotustilaisuudessa eri kuulokevalmistajat esittelivät innokkaasti uutuuksiaan. Todella seriöösien hifistelyluurien rinnalla kiilsivät karamellinsöötit kuulokkeet kaikissa sateenkaaren väreissä.



Kristallit kuulokkeiden somisteena ei tunnu lainkaan pöllömmältä ajatukselta. Johan niitä mustia insinööripiuhoja on katseltu vuosikaudet.



Huikeimmat olivat ehkä Skullcandyn traktorikuskin suojakuulokkeita muistuttavat luurit. Kohderyhmä varmasti diggailee...



Match made in heaven? Seuraavaksi pitää sitten varmaan olla monta iPodia, jotka voi sovittaa eri asuihin sopivaksi!



Ihan pikkuisen tuli kyllä sellainen tunne kaikkia herkullisen värisiä kuulokkeita hypistellessä, että niiden tarkoituskin on pääasiassa herättää kiinnostusta. Useimpien hankinta ehkä sitten kuitenkin kohdistuu diskreetteihin perusväreihin, jotka eivät hypi silmille. Vai mitä mieltä olet?



Ihan hillittömän söpöt Hello Kitty -kuulokkeet!! Samaa mallia löytyy myös mustana, kuvio pienempänä ja kultaisella painettuna. Sellaiset istahtaisivat helposti Mintunkin tyyliin. :)

Labels: Muoti, Muotiuutisia, Ruotsalaiset, Techno Fashion, Trendit

Tunnelmia viikonloppuna päättyneestä Pride paraatista. Hyvä meininki, ihana auringonpaiste, iloisia ihmisiä sekä paraatissa että sitä katsomassa...

Labels: Ruotsalaiset

Hyvä ystäväni Camilla opettaa muotisuunnittelua ja designia tukholmalaisessa Textila Gymnasiet -lukiossa. Koulun tavoitteena on antaa oppilaille monipuolista opetusta ja runsaasti kansainvälisiä kontakteja.

Tällä hetkellä Textila Gymnasiet etsii yhteistyölukiota Suomesta. Tavoitteena on löytää joko lukiotason tai yo-pohjainen koulutus/koulu Tampereen, Helsingin tai Turun alueelta. Camilla kyseli minulta vinkkejä hyvämaineisista kouluista, mutta havaitsin, että omista Suomen ajoistani on niin kauan, että olen pudonnut aika hyvin kelkasta.

Osaisikohan joku blogini lukijoista auttaa sopivien kandidaattien löytämisessä? Eli kaikki vinkit lukiotason tai yo-pohjaisista muotisuunnittelu-/designkouluista ovat tervetulleita!

Labels: Ruotsalaiset

Perjantaina oli Karkin koulun (Viktor Rydberg) kolmosten studentbal. Asiaankuuluvan arvokkaissa puitteissa Grand Hotellissa pidetty tilaisuus on osa ruotsalaisen abiturienttikevään perinteitä.

Karkki oli pukeutunut TopShopin helmenharmaaseen polvipituiseen mekkoon, asusteina korvikset samasta paikasta ja Mintun musta mokkanahkainen Filippa K:n pikkulaukku. Valitettavasti kuvissa ei näy ihanat mustat Fornarinan sandaalit, mutta niitä voi kurkistella täällä.
Mekon jujuna on kauniisti laskosteltu pääntie.

Periaatteessa bal-etikettiin kuuluisi pitkä puku, mutta suurin osa VRG:n tytöistä oli päätynyt polvipituiseen juhlavaan cocktail-mekkoon.

Seuraavat lakkiasperinteen vaiheet ovat utspring parin viikon päästä ja varsinainen studentmottagning kesäkuun alussa. Lisää ruotsalaisista lakkiaisperinteistä voi lukea täältä.

Labels: Karkin vetimet, Ruotsalaiset

Ruotsalaiset lakkiaisperinteet ovat varsin samanlaiset kuin Suomessakin, mutta pieniä erojakin on. Yksi perinteistä on mösspåtagning eli vapaasti suomennettuna lakitus. Lakin päähän laittaminen tapahtuu noin kuukautta ennen utspring-päivää, joka on varsinainen lakkiaisjuhlapäivä. Luonteeltaan mösspåtagning on varsin epävirallinen. Lyhyen koulussa pidetyn "virallisen osuuden" jälkeen lakitetut kerääntyvät juhlimaan Tukholman puistoihin Humlegårdeniin ja Tantolundeniin.

Tukholman lukiot pitivät mösspåtagningin eilen ja Karkki oli tietty mukana.
Karkki keskellä aurinkolaisessaan. Aikas tyylikäs paita tytöllä... ;D
Keskellä Karkki parin luokkakaverinsa kanssa.

Labels: Karkin vetimet, Ruotsalaiset

Tukholmalaisille Uusi Vuosi on yksi vuoden tärkeimmistä juhlista, jota vietetään näyttävästi kimaltaen ystävien ja tuttavien kanssa. Vaikka aika monet kekkerit pidetäänkin kotona, ovat järjestelyt kaukana nuhjuisesta kotibilemeiningistä. Sampanjaa hamstrataan pullokaupalla ja Östermalmin kauppahallissa käydään kiivasta taistoa viimeisistä hummereista.

Kaikille ei kuitenkaan tipahda kutsua viimeisen päälle järjestettyihin Uuden Vuoden Vastaanottojuhlallisuuksiin, mutta eipä hätää - myös useimmat ravintolat ja isoimmat hotellit tarjoavat perinteisen nyårssupen. Monessa paikassa on myös ohjelmaa.
Uuden vuoden tienoilla Tukholmaan matkustavan tiedoksi: kaupat menevät aattona viimeistään kahden-kolmen aikaan kiinni, samoin kaikki ravintolat sulkevat ovensa iltavalmisteluja varten. Shoppailemaan siis ehtii ihan mainiosti päivällä, jolloin käytännöllisesti katsoen kaikki paikat ovat auki. Jopa Systembolaget ken sellaista kaipaa.

Lounasta ei tosiaan kannata lykätä kovin myöhäiseksi, ettei käy niinkuin meille viime vuonna, jolloin kaikki (oikeasti kaikki) ravintolat pikku pizzerioista lähtien menivät nenän edestä kiinni tasan kolmelta ja me päädyimme tamperelaisvieraidemme kanssa juhlallisesti mäkkiin lounaalle...
Uuden vuoden päivä on yksi niistä erittäin harvoista päivistä, jolloin Tukholman kaupat ovat kiinni. Jotkut isommat ruokakaupat ovat toki muutaman tunnin auki keskipäivällä, mutta mitään shoppailua ei tuohon kannata suunnitella. Tokapäivästä lähtien kaikki on taas business as usual.
Paikallinen Uuden Vuoden Illallinen - nyårssupe - noudattaa saman kaltaista elegantinhienostelevaa kaavaa ravintolasta tai paikasta riippumatta. Ainakin hummeri muodossa tai toisessa on ihan must ja tietysti sampanja. Olennaista on myös, että menu koostuu useasta herkullisesta pikku lajista. Jotenkin kai sitä pitää markkeerata ero joulun mättönoutopöytiin.
Keskiyöllä tukholmalaiset siirtyvät koko muun maailman tavoin ulos skåålaamaan ja paukuttelemaan henkensä uhalla raketteja. Korkokengissä ja paljeteissa lumihangessa hytiseminen yhdistää siis ainakin tamperelaisia ja tukholmalaisia perinteitä.

Skansenin ilotulitus on paikallinen klassikko, jota katsomaan vaeltaa väkeä kauempaakin förortenilta. Laiskanpulskeat ja julkisia liikennevälineitä kaihtavat keski-ikäiset voivat halutessaan seurata Skansenin juhlallisuuksia suorasta lähetyksestä telkkarista.
Ilotulituksen pauketta riittää kyllä ihan muutenkin. Hakeutuminen minne tahansa vähän korkeammalle antaa erinomaisen mahdollisuuden ihastella välkkyvää ja vilkkuvaa Tukholmaa. (Kuva Kungsholmenilta keskustaan päin)

Onko sinulla tiedossa Uuden Vuoden juhlia?
Onko teillä jotain perinteitä, jotka toistuvat joka vuosi?

Labels: Ruotsalaiset, Tukholmavinkit

Elikkäs virallinen Vuoden Joululahja täällä Ruotsissa on - tadaa - elämys! Ja mikäs siinä, elämyshän on aivan oiva lahjaidea kenelle tahansa. Äidille kasvohoito, iskälle hieronta, siskolle leffakäynti hyvässä seurassa. Elämys on parhaimmillaan lahjan saajalle rakkaampi kuin mikään tavara, luksusta, jota ei itse itsellensä raaski hankkia. Ja mikä parasta lahjan antaja voi säätää antamansa elämyksen hinnan budjetilleen sopivaksi.

En nyt tiedä kelpuutetaanko pakastimen sulatusta varsinaisesti elämyslahja-kategoriaan, mutta erilaisten lahjan antajan suorittamien palvelujen kääriminen joulupakettiin ilahduttaa takuuvarmasti saajaansa.
Puhumattakaan siitä, miten vihreää ja siten ekotrendikästä ympäristöä rasittamattomien elämysten antaminen on! Ei turhaa tavaravuorta, kiusallisia ilmeitä, kun lahjapaita on väärän mallinen tai ahdistusta popcornikoneen olemattomasta elinkaaresta.

Årets julklapp kirvoitti meillä pienen keskustelun. Karkki kyseli isältään joululahjatoiveita, joka perinteistä poiketen ei vastannutkaan "kilttejä lapsia" vaan kertoi haluavansa autoon takaikkunan pyyhkijän. Asennettuna paikoilleen. Johon Karkki tuumasi antavansa iskälle elämyksen - yhteisen retken huoltsikalle. Nokkela tyttö!
Tajusin muuten vasta tänä vuonna, että virallinen vuoden joululahja julkistetaan jo ennen joulua. Jotenkin olen aina luullut, että kyseessä on jälkikäteen tehty arvio suosituimmasta lahjasta. Miten ihmeessä voidaan etukäteen tietää, mitä ihmiset paketteihinsa halauvat kääriä? Oikeasti on kuitenkin siis niin, että kaupan alan tutkimusjärjestö HUI vastaa listauksesta ja suosikilahja julkaistaan vuosittain hyvissä ajoin ennen joulua. Valintaperusteina on mm. lahjan tulee edustaa aikauden henkeä ja sillä tulee olla suuri myyntipotentiaali.

Aika itsestäänselviltä tuntuvat erilaisten teknisten härveleitten valinta vuoden joululahjaksi. Vuonna 2004 årets julklapp oli taulu-tv, vuonna 2000 DVD-laite ja 1998 tietokonepeli - mikä tuskin hämmästyttää ketään. Sen sijaan se tosiasia, että vuonna 2003 meidän viisihenkisen joulunviettoporukan paketeista löytyi yhteensä kuusi pipaa - juuri sen vuoden listaykköstä - tuntuu vähintäänkin pelottavalta. En muista, että meillä koskaan muulloin olisi annettu yhtä sinnikkäästi myssyjä lahjaksi.
Ehkä tuollaiset listaukset vaikuttavat alitajuisesti, vaikka niiden olemassaolosta ei olisi niin tietoinenkaan. Tosin kaksi kyseisen joulun pipoista tuli silloin Norjassa asustelevalta anopilta. Vuonna 2002 årets julklapp oli keittokirja ja sinäkin vuonna noudatimme tietämättämme tilastoja hankkimalla yhteensä 4 kpl keittokirjoja toinen toisillemme. Tosin juuri tuona vuonna kaikenkarvaiset ruuanlaitto-ohjelmat muuttuivat seksikkäiksi ja valloittivat täkäläiset myöhäisiltapäivän lähetyspaikat telkkarissa.

Årets julklapp tai ei - elämys on ihan loistava joululahja! Nyt vain pitäisi keksiä mikä se olisi...

Millaisen elämyksen sinä haluaisit saada joululahjaksi?
Millaisen elämyksen voisit kuvitella antavasi lahjaksi?

Labels: Inspiraatio, Kulutuskeskustelu, Ruotsalaiset

Bisquitsilla oli jokin aika sitten erittäin kiinnostava postaus kulttuurieroista, joihin hän on suomalaisena Hollannissa törmännyt. Aloin heti miettiä, mitä kuuluisi omaan TOP vitoseeni. Sillä suomalaisten ja ruotsalaisten välillä on aika paljon - ja välillä tosi rasittaviakin - kulttuurieroja, vaikka lähekkäin täällä pohjolassa asustelemmekin.

Varsinkin alkuaikoina muuttomme jälkeen sain monesti kuulla suomalaisilta tutuiltani, miten helppoa Ruotsiin muuttaminen on, koska kulttuurimme ja tapamme ovat niin samanlaiset. Se pitää varmasti osittain paikkansa, mutta toisaalta selkeitä kulttuurieroja on ehkä helpompi kohdata ja käsitellä kuin epämääräistä tunnetta sokkona suunnistamisesta, mikä oli päällimmäinen tunteeni Tukholmaan muuton jälkeen. Useimmat asiat, tavat ja sosiaalisen kanssakäymisen koodit ovat melkein samat ja erot pieniä, mutta koodistoa tuntemattomalle varsinaisen hämmennyksen lähde.

Ruotsalaisten ja suomalaisten välisten kulttuurierojen TOP 5 Mintun mukaan:

1. Vänkääminen
Ruotsalainen on kuluttajana ja yhteiskunnan jäsenenä arvonsa ja oikeutensa tunteva olento. Niinpä edes Systembolagetin myyjän sana ei ole laki, vaan kaikesta voi neuvotella. Täynnä olevaan ravintolaan löytyy pöytiä, kaupassa saa alennusta ja tunnelbanan tarkastusmaksua ei tarvitse maksaa, kunhan vain jaksat vängätä. Olennaista on tietenkin, että jokainen ruotsalainen uskoo olevansa oikeassa ja valitettavan monet asiakaspalvelijat eivät tee "kaikkea" asiakkaan eteen, jos palvelua ei osata vaatia. Suomalaisena usko mitä sinulle sanotaan -kasvatuksen saaneena vänkäämissessioiden seuraaminen on jotenkin hävettävää, vaikka samalla tiedostaa, että monet edut jäävät varmasti saamatta, kun ei jaksa pitää puoliaan. Ja hidastaahan se muiden asiakkaiden palvelua, kun joku on aina vaatimassa ersättningiä.

2. Pakollinen yhteisymmärrys
Bisneskulttuurierojen klisee on ruotsalaisten tarve neuvotella ja vatvoa asioita - ihan pikkuriikkisiltäkin tuntuvia asioita - määrättömän pitkän ajan. Yhteisymmärryksen saavuttamiseen käytetään aikaa ja vaivaa. Ymmärrän kyllä, että päätökseen sitoudutaan paljon lujemmin, jos kaikki seisovat sen takana. Välillä kuitenkin jatkuva fikaaminen ja asioiden kääntely tuntuu loputtomalta ja herää epäilys, onko kenelläkään enää käsitystä a) mistä oli kysymys b) halutaanko asiassa ylipäätään päästä sopimukseen.

3. Ei-sanaa ei käytetä
Ruotsalaiset ovat kovin ystävällisiä ja hyväkäytöksisiä. Toisen tunteita ei haluta missään tapauksessa loukata ja pahan mielen aiheuttaminen on perisynti numero 1. Koska lapsillekaan ei yleensä sanota suoraan ja selvästi ei, harvat aikuisetkaan hallitsevat kyseisen tärkeän pikkusanan käytön. Puhutaan siitä myöhemmin, palataan asiaan toisella kertaa, voisiko tätä miettiä vielä hiukan lisää, ovat käytössä olevia kiertoilmaisuja kieltolauseelle ja tarkoittavat käytännössä ei, unohda koko juttu. Suomalainen käyttää toki samoja lauseita, mutta palataan asiaan toisella kertaa tarkoittaa, että asiaan oikeasti palataan!

4. Tasa-arvon liioittelu
Nykyiset aikuiset ruotsalaiset on kasvatettu aidosti tasa-arvoisiksi. Mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikki (tai kukaan?) sitä oikeasti käytännössä olisi, mutta kaikki näkyvät teot pyritään tekemään niin tasa-arvoisiksi kuin mahdollista. Periaatteessa siis aivan ihailtava ja tavoiteltava asia, mutta käytännössä se johtaa moniin hullutuksiin. Kouluissa ei vietetä tietenkään täkäläisen perinteen mukaisia joulujuhlia, ettei muiden uskontokuntien edustajat tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Erikoisemmalta sen sijaan tuntuu, että kaikenlaiset joulujuhlien vietot ovat pannassa. Eihän joka puolella maailmaa vietetä joulua - joku voisi pahoittaa mielensä! Pahimmillaan tasa-arvon tavoittelu johtaa siis siihen, että kivat perinteet ja mukavat tapahtumat jätetään pois päiväjärjestyksestä, koska aina on joku, joka voi loukkaantua tai tuntea olonsa ulkopuoliseksi.

5. Pakko-sosiaalisuus
Ruotsalaiset itse vitsailevat olevansa Pohjolan hiljainen kansa. Saattaa pitää paikkansa, jos vertailukohtana on amerikkalaiset tai... ei nyt itseasiassa tule oikein mieleen muita stereotyyppisesti suupaltteja kansoja. Vaikka olenkin tamperelaisen mittakaavan mukaan lähes rasittavuuteen asti ekstrovertti suupaltti, käy ruotsalainen sosiaalisuusnormi välillä hermoille. Enkö voisi vaan viedä roskat roskiin, ilman että pitää kelata koko suvun kuulumiset jokaikisen naapurin kanssa? Ja miksi ihmeessä ei ole ookoo lukea lehteä samalla, kun syö lounasta? Edes joskus?

Bisquitsin postaukseen tulikin jo mahoton määrä omia kokemuksia, mutta olisi hauska kuulla niitä lisää! Ja varsinkin, jos on makoisia kokemuksia ruotsalaisten kanssa elämisestä. Vertaistukea... :)

Labels: Ruotsalaiset, Top 5

Ruotsalaisella design-farkkuja valmistavalla yrityksellä, Acnella, menee hyvin. Tuorein aluevaltaus on vielä tänä syksynä kauppoihin saapuva kiitelty high fashion mallisto yhteystyössä Lanvinin kanssa. Puhumattakaan siitä, että Acnen perusfarkut ovat ängenneet itsenä kansainvälisten huippumerkkien rinnalle maailman trendiherkimpiin putiikkeihin kuten Coletteen, Barneysille ja 10 Corso Comoon.
Harva enää nykyään tulee ajatelleeksi, että Acne oli oikeastaan alunperin mainostoimisto. Vuonna 1996 luovat nerot miettivät siistiä tuotetta, jonka voisivat tuoda markkinoille vahvistamaan Acnen brändiä. Huhujen mukaan lopullinen valinta käytiin Acne Colan ja Acne farkkujen välillä.
Miten toisenlainen maailma olisikaan, jos päätös olisi osunut Acne Colaan...
Mainostoimistomaiseen hurlumhei-olemme-luovia -tyyliin farkkumenestyksen jälkeen markkinoille lanseerattiin Acne-pelejä, Acne-kameroita, Acne-leluja ja kaikenlaista muuta krääsää, jotka hävisivät valmistuksesta nopeasti.
Farkkumenestyksen tärkein oppi mainostoimistolle on ollut, miten tuotemerkki luodaan ja kuinka sen eloa voidaan hallinoida ja ohjailla.
Farkkujen mainontaa tukemaan perustettiin Acne Paper -lehti, joka on edelleen tarjolla ainakin Acnen omissa putiikeissa. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän lehden hinta on noin 10 euron kieppeillä.
Mainostoimiston, digitaalisen median ja filmituotantoyhtiön lisäksi Acne-konserni on jälleen ryhtynyt valmistamaan leluja. Täytyyhän sitä Acnen farkuissa varttuneille nuorille vanhemmille löytyä luonteva vaihtoehto pilttien synttärilahjaostoksilla.
Muodista ja etenkin niistä farkuista vastaava Acne Jeans on nykyään muusta Acnesta erillinen yritys, vaikka käytännössä henkilökohtaiset omistus- ja ystävyyssuhteet nivouttavat osaset edelleen toisiinsa.
Muutaman viime sesongin aikana Acne (niinkuin Acne Jeansia yleensä puhekielessä kutsutaan) on tehnyt lujasti töitä päästäkseen pelkän farkkutalon maineestaan.
Pohjoismaissa muotivaatelinja on saanut erittäin positiivisen vastaanoton ja voisi kuvitella, että yhteistyö Lanvinin kanssa nostaa Acnen myös kansainvälisen käyttömuotiyleisön tietoisuuteen.

Labels: Muoti, Muotibisnes, Ruotsalaiset

Varmasti siellä jo ihan vesi kielellä odotellaan raporttia eilisiltaisesta Blogawards gaalasta!

Onnistuin räpsimään julmetun määrän todella epämääräisiä kuvia. Ihmismassan kuvaaminen on yllättävän vaikeaa. Vaikka paikan päällä on hillitön tunnelma tallentuu kameraan lähinnä ylivalottuneita päälakia ja ihmisten selkiä...

Ilta oli pääpiirteissään oikein onnistunut! Juhlapaikkana toimi Sturecompagniet, joka ei ehkä ollut ihan täydellisin valinta paikaksi. Tai muuten ihan ookoo, mutta melkein parituntisen palkintojen jaon aikana varmasti moni muukin kuin Minttu ja Karkki olisivat mielellään istahtaneet hetkeksi.
Kompakti, muutaman tunnin pituinen tapahtuma tarkoitti kohtuullisia jonoja vähän siellä sun täällä. Huhupuheiden mukaan joukko bloggareita saapui paikalle Hummer limousinella - valitettavasti ei satuttu olemaan paikalla, kun spektaakkeli saapui juhliin. Illalliseksi tarjoiltiin take-away -kiinalaista. Tapahtuman sponsorit olivat hyvin esillä. Hauskin idea oli mielestäni antaa mahdollisuus bloggaamiseen paikan päältä.

Karkin gaala-asu:

• mekko, Mintun ompelimosta
• vyö, ikivanha
• oversize clutch, Monki
• sukkikset, Vogue
• pumpsit, DinSko

Aika veikeä tunne olla tapahtumassa, jossa 85 % osallistujista on nuoria naisia. Hassua myös nähdä livenä ihmisiä, joiden kuvia on katsellut netissä. Mittasuhteet heittävät helposti mielikuvissa aika radikaalisti. Esim. täkäläinen kohubloggari Blondinbella on irl huomattavasti pidempi ja kapoisempi kuin kuvat antavat ymmärtää.
Blondinbella voitti - varmasti erittäin ansaitusti - paras blogibisnes kategorian. Hänen oikein mukavan tsemppihenkisen kiitospuheen ydinajatus oli, että jos hän voi onnistua elättämään itsensä blogilla, voi kuka tahansa muukin. Harva vaan ehkä on valmis tekemään vastaavia uhrauksia kuin Blondinbella mainetta kasvattaakseen...
Arvovaltaisia palkintojen jakajia. Aina aivan yhtä upea suunnittelija Efva Attling jakoi palkinnon parhaasta ulkoasusta ja itse kulttuuriministeri illan pääpalkinnon "Årets blogg". Vuoden blogi -palkinto meni ihkulle Kenzalle, joka jalomielisesti antoi yleisölle palkinnoksi saamansa tietokoneen, koska ei kuulemma tarvinnut sitä. Kenzan voitto oli ilmeisesti täydellisen ylivoimainen - toiseksi eniten ääniä saanut oli kerännyt vajaan kolmanneksen voittajan äänimäärästä. Tsekkaa kaikkien kategorioiden voittajat täältä.
Meidän suosikit eivät oikein pärjänneet missään kategoriassa, mutta upea ja rohkea Hanna Fridén palkittiin blogosfäärin rokuimmasta asenteesta! You go girl!!
Gaalan jälkeen juhlat jatkuivat uudehkossa Hell's Kitchen -nimisessä yökerhossa Stureplanilla. Oli oikein hauska meiniki ja ihan mielettömän hyvää musiikkia! Ebballa oli laskujeni mukaan neljäs mekko saman illan aikana. Ei ole helppoa silläkään. ;D

Labels: Karkin vetimet, Ruotsalaiset, Tapahtumat