Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Voita liput Helsinki Vintage -tapahtumaan!!

Wednesday, January 21, 2009

Voita liput Helsinki Vintage -tapahtumaan!!

Onnistuin saamaan käsiini peräti viisi (5) lippua parin viikon päästä käyntiin pyörähtävään Helsinki Vintage -tapahtumaan! Koska Mintun poppoo kurvailee juuri tuolloin Åren hohtavilla rinteillä, emme tarvitse lippuja omaan käyttöömme. Nyt juuri sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi liput kevään ehdottomaan huippuhäppeningiin!!

Uhosin syssymmällä, etten enää järkkäile arvontoja, koska ne on niin tylsiä... Tällä kertaa olisikin tarjolla peräti kolme eri tapaa voittaa!

1. Kerro hauska, mieleenpainuva, koskettava 2nd hand, vintage, tai kirppis -teemaan liittyvä tarina
Kovan vaivan jälkeen tehty elämäsi löytö, lapsuuden muistoja tulviva kirppiskammotus vai ikuisesti harmittamaan jäänyt myin-sen-pois -kokemus. Kirjoita juttusi kommenttilaatikkoon, kaksi parasta juttua saa oman lipun kumpikin. Arvovaltainen raati (Minttu, Karkki ja Peetu) on rohkea ja oikeudenmukainen.

2. Lähetä kuva parhaasta 2nd hand, vintage, tai kirppislöydöstäsi
Ihana mekko, hassut silmälasit vai unelmien krokolaukku? Ota kuva ja lähetä se osoitteeseen go4itvol2@gmail.com. Kaksi parasta julkaistaan kuvien kera palkintojenjakopostauksessa ja palkitaan yhdellä sisäänpääsylipulla. Arvovaltainen raati (Minttu, Karkki ja Peetu) suorittaa valinnan huolellisesti ja tasapuolisesti.

3. Bloggareilla on mahdollisuus tuplata tsäänssinsä!
Pitäähän bloggareita vähän lelliä (ja kannustaa blogittomia aloittamaan)... Eli kaikkien niiden kesken, jotka laittavat linkin tähän kilpailuun, arvotaan yksi lippu. Elikkäs onnekkaalla bloggarilla on mahdollisuus haravoida itsellensä peräti kolme lippua!

SÄÄNNÖT:
Ja nämä ovat juuri niitä lippuja, joilla pääsee tuntia ennen muita penkomaan Helsinki Vintagen myyjien paikalle tuomia aarteita...

Ei muuta kuin KILPAILUONNEA!!!

Labels:


Comments:
Näin äkkiseltään tulee mieleen pari kirppiskertaa, jolloin olen löytänyt merkkikengät eurolla. Viime keväänä kirppikseltä kotiin matkasivat Diorin korkkarit eurolla. Ne on kyllä vähän kärsineet ja puoli numeroa liian isotkin, mutta kirjahyllyn ehdoton sisustuselementti numero yksi. Viime syksynä löysin melkein iskemättömät Pertti Palmrothin kiiltonahkaa jäljittelevät saappaat, jotka verottivat Diorin kenkien tapaan vain euron kukkaroa. Mielettömiä kenkälöytöjä siis!

Linkitän kisan huomiseen postaukseeni. Voin vaikka silloin kommentoida postauksen linkin tänne, niin voit tarkistaa asian. :)

Valokuvia laitan sähköpostissa tulemaan pikapuoliin.
 
Oma vintage tarinani, se elämäni koskettavin ja tärkein, upeiden vintage mekkojen "adoptointi" uuteen kotiin löytyy blogiltani:

http://modevintage.blogspot.com/2009/01/vaatekaappini-vintage-aarteita-pariisin.html

Valitettavasti kuvat ovat huonoja, yritän joskus tehdä aiheesta paremman postauksen. Mutta pukuja on siis aivan uskomattoman paljon, vielä kymmeniä joita en ole ehtinyt edes kuvata...

Puvut ovat aarre josta en koskaan luovu, vaikka aika moni on kannustanut myymään pukuja edelleen. Lupaukseni vanhalle rouvalle pitää...
 
Tämä menee nyt hieman sisustuksen puolelle, mutta tarina on tosi. Edesmennyt isotätini asui Yhdysvalloissa 30 vuotta elämästään. Hän ehti toimia sinä aikana usemmassa eri työssä, mutta alkuaikoina varsinkin varakkaiden ihmisten taloudenhoitajana. Tämän ansiosta perheemme omistuksessa on mm.Katharine Hepburnin sekä elokuvaohjaaja George Cukorin isotädilleni omistetut nimikirjoitukset. Nämä eivät ole kuitenkaan vielä se juttu. Isotätini ystävätär toimikin Frank Sinatran taloudenhoitajana. Hänen tehtäväkseen jäi hankkiutua eroon Sinatran joulukuusenkoristeista, koska seuraavana jouluna ostettaisiin luonnollisesti uudet. Hän tietenkin otti ne talteen ja jakoi ystävilleen, jotk lähettivät niitä sukulaisilleen. Niinpä perheemme joulukuusta on jo monta vuotta koristanut Frank Sinatran joulukuusenkoriste, vihreä samettinen helmillä koristeltu rumpu.
 
80-luvun alussa Pariisin kirpputorilla tein elämäni löydön.
Musta pitkähihainen pusero, smokkikuviolla, oli ennennäkemätön ja
uskomattoman upea luomus.
Piti heti tinkiä ja ostaa pusero.
Vieläkin se on käytössä ja herättää aina suurta huomiota ja hilpeyttä.
Kauhulla ajattelen aikaa, kun se menee rikki.
 
Löysin kirppikseltä ihastuttavan, kiiltävän, 70-lukulaisen, suomalaista tekoa olevan rusettikauluspaidan (pussy bow?) eurolla. Valitettavasti ko. paita oli minulle n. 10 numeroa liian iso. Rusetin hurmaamana ostin kuitenkin paidan ja päätin pienentää sitä sitten joskus - vaikka en edes osaa ommella enkä omista ompelukonetta! Arvatenkin ymmärsin kotona heti, etten ikinä saisi paitaa kavennettua ja lyhennettyä, ja se roikkuikin kaapissani käyttämättömänä vaikka kuinka pitkään... Myöhemmin sovitin paitaa uudelleen, ja päätin kuitenkin alkaa käyttämään sitä esim. neuleiden alla ihan sellaisenaan. Näin paita on päässytkin ahkeraan käyttöön, ja on nykyisin yksi lemppareistani. Lisäksi se on kerännyt runsaasti kehuja mm. työpaikallani - monet ovat kysyneet, mistä olen ostanut noin ihanan paidan! :)
 
Ensimmäinen löytö, joka tulee mieleen on vihreät juomalasit. Ne sattuivat niin hyvään saumaan ja rakastan vihreää lasia. Myös Arabian lautasia ja muita astioita olen löytänyt huippuhalvalla. Vaatteita en hirveästi löydä kirppareilta, sillä vaatteet tupaavat olemaan minulle yleensä liian isoja, mutta pari huippupaitaa olen ostanut G4iv2-kirppikseltä.

Parhaat laukkulöytöni teen kirppareilta ja niistä voisinkin laittaa kuvia, ihanjustkohtaheti.

Ja linkin laitan, heti tänään kun jotain ehdin höpötellä omaan blogiin.
 
Aivan ehdoton ylitse muiden oleva muisto kirppiksiin liittyen tapahtui n. 1.5 vuotta sitten kun muutin kotoani Oulusta Helsinkiin.

Muuttaessani pakkasin suuren Samsoniten niin täyteen vaatteita kuin sinne suinkin vain mahtui ja loput jätin kotiin, joko kirppikselle vietäväksi tai myöhempää noutamista odottamaan. Koska muuttoni tapahtui melkoisella kiireellä, olin tarkasti pakannut äitini hoidettavaksi kirpparivaatteet jätesäkkeihin joihin oli isolla tehty tarrat joissa lukee KIRPPIS!!! ja jätesäkit olivat suunnilleen sellaisessa viiden rykelmässä keskellä olohuonetta. Mahdoton olla ymmärtämättä että juuri ne menevät kirpputorille.

Asunnossa oli vaatteita edelleen vaatekaapeissa ja muualla kaikkialla minne vaatteet nyt yleensäkin saattavat levitä.. sohva, tuolit, sängyt jne. Kaikki joko kalliilla ostettuja tai alennuksista tongittuja, sekä kirppareilta vuosikausia haalittuja aarteita.

Muutaman viikon päästä kyselin äidiltäni vaatteista, jolloin selvisi aivan uskomaton hirveys mitä oli tapahtunut; äitini oli vienyt kaikki vaatteet koko asunnosta kirpputorille ja laittanut kaiken menemään vielä pilkkahinnalla, kuten olinkin pyytänyt, jotta vaatteista päästään vain eroon. Niin, en siis pyytänyt että hän kaivaisi vaatekaapitkin tyhjiksi ja veisi kaiken myytäväksi, vaan lähinnä nämä tarkoin valitut jätesäkit sisältöineen. Olin niin uskomattoman vihainen ja päähäni tulvi niin järkyttävä määrä hirveitä asioita, että löin äidilleni luurin korvaan ja itkin enemmän kuin varmaan koskaan. Olin vihainen monta viikkoa enkä voinut ymmärtää miksi hän oli tehnyt näin. Hän väitti ymmärtäneensä että hänen pitikin tehdä juuri noin ja lopulta ei edes pahoitellut asiaa, vaan oli täysin sitä mieltä että oli tehnyt minulle ainoastaan palveluksen että pääsin eroon ylimääräisistä vaatteistani. Asiasta toipuminen kesti aikansa, mutta aloin päästä siitä yli kun tajusin, että minulla oli hyvä syy alkaa ostella uusia vaatteita, sillä tarvitsin niitä oikeasti ;) Vuosikausiin en ollut voinut käyttää tuota syynä minkään vaatekappaleen ostamiselle.

Vaatekokoelmani menettämisen jälkeen olen miettinyt paljon tarkemmin ostoksiani ja jättänyt suuren osan ihanista jutuista kauppaan, ettei vaatteita kertyisi niin paljon kuin niitä aikaisemmin omistin.
 
Hui kamala tuota tarinaa, jossa raukka on menettänyt KAIKKI vaatteensa. :(

Minulla ehkä mieleenpainuvin kirpparimuistoni on se, kun näin Jyväskylässä kirpparilla maailman suloisimman pienen peilipöydän. Ihastelin sitä aikani ja kysyin hintaakin, mutta olihan reilu 100 euroa aika paljon kirpparikalusteesta, jota en aivan välttämättä olisi edes tarvinnut. Muuttokin oli edessä parin kuukauden sisään, enkä tiennyt vielä, millaiseen asuntoon olisin muuttamassa.

Kuten kunnon 24-vuotias konsanaan, lähdin miettimään ratkaisua sieltä loogisimmasta päästä, eli soitin äidille! Äiti reagoi kuten arvata saattaa: turha ostaa kallista ja tarpeetonta juuri muuton alla. Nuristen tyydyin toimimaan äitini neuvoja noudattaen ja kaiholla jätin pöydän kirpparille.

En kuitenkaan meinannut yöllä unta saada, kun tuskailin vain ihanaa peilipöytääni. Aamulla herätessäni päätin, että menisin ennen luentoa vielä kurkkaamaan, josko pöytä olisi yhä myytävänä. Ja mikäli se olisi, niin ostaisin sen. Todennäköisyys oli tietysti se, että pöytä olisi paikoillaan, koska olin edellisenä päivänä käynyt liikkeessä juuri ennen sulkemisaikaa ja nyt olin menossa sinne heti aamusta.

Ja siellähän se pöytä minua odotti. Ostin pöydän tyytyväisenä ja soitin (yllätys, yllätys) taas äidille. Äidin ensimmäiset sanat kuuluivat kutakuinkin näin: "Ostit sitten kuitenkin sen pöydän vai?" Hah, taitaa tuntea tyttärensä. ;)

Kaunista pöytääni voi ihastella kuvastakin: http://2.bp.blogspot.com/_nxRA4Rt9BlA/R-A2HsX5OiI/AAAAAAAABHw/4sI33XhD0Bw/s1600-h/koti+125.jpg
 
Mitään hyviä stooreja ei mulla valitettavasti ole, mutta linkkasin tähän jo pari päivää sitten!

http://aamupaivabridge.blogspot.com/2009/01/six-random-things.html
 
http://pinjasblog.blogspot.com/2009/01/muistatteko-viel.html

Tässä vielä linkki siihen postaukseen, jossa arvonnan linkitin. :)
 
Hei!
Kummityttö soitti, et olisko mitään retroväristä tuulipukua tms kun hänellä olis retrobileet ylihuomenna. No ei ollu. Seuraavana päivänä menin kirppikselle, josta löysin aidon keinokuitusen retromekon 6eurolla. Valkea pohja jossa oli pun/sin/vihr pallokuvioita ryhmittäin. Pesin mekon ja lähetin tuttavan kyydissä sen 300 km päähän ja kummitytön äiti lyhensi mekon ja tyttö lähti täydellisen mekon kanns juhliin. Mekon ostosta oli alle vrk juhliin, jonka aikana pesin mekon, sain kyydin, lyhennettiin ja käytettiin! Laitan kuvaa tuleen, jos vain osaan;)
Sirpa
 
Mieleenpainuvin kirppiskokemukseni ei ole mikään ihana löytö vaan ihan jotain muuta. Olin ostanut uudet upeat mustat slingback-avokkaat, jotka olivat mielestäni hiukan liian matalat. Suutari laittoi toiset korkolaput entisten päälle, jolloin korosta tuli sopivan korkea. Olin oikein tyytyväinen tuunausideaani!Muistan, että laskin kassin, jossa kengät olivat, eteisen lattialle. Seuraavana päivänä, kun olin ajatellut koeajaa uudet kenkäni, en löytänyt niitä mistään. Olin pyytänyt miestäni viemään muutaman kassillisen vaatteita varaamalleni kirpputoripöydälle.Ennenkuin ehdin käyttää uusia ihania kenkiäni kertaakaan, ne päätyivät erehdyksessä mieheni raahaamien kassien mukana kirpparipöydälle. Ja tietysti vielä ilman hintalappua!! Kengät ovat minulle rakkaita, joten taisi siinä muutama ruma sanakin päästä miestä sättiessäni. Nykyään tapaus jo vähän naurattaakin....
 
Olen kuullut tarpeeksi juttuja siitä, kuinka mummuni heitti aikoinaan hirveän määrän upeita astiaston osia suoraan roskalavalle. Siis joskus 50-60-luvulla. Toivoisin, että en olisi koskaan kuullut näitä juttuja, sillä rakastan kaikkea vanhaa, joka on mielestäni monin verroin kauniimpaa kuin nykyvekotukset.

Astioiden menettämistä enemmänkin korpee se, että myös monet vaatteet ovat kokeneet saman kohtalon. Monet olivat ateljeetyötä. Aaaah, tätä voisin itkeä loputtomiin. Omistaisinpa vain sen 30-luvun iltapuvun tai 40-luvun kävelypuvun. Oi ja voi. Tulenkohan itsekin vanhana heittämään tavaroita säälimättä ja jälkipolvia miettimättä pois...

t: onneton
 
Kirpputorilla silmäni osuivat vanhaan, ehkä 40-50-luvun sohvaan (jossa on ihmeellinen avattava sänkymekanismi). Päädyin ostamaan sen noin satasen hinnasta huolimatta. Sohva oli ihan istuttavassa kunnossa, mutta jossain vaiheessa se pitää kuitenkin verhoiluttaa uudestaan. Nyt minulle on selvinnyt, mitä lysti tulee maksamaan: summa on vähintään 600 euroa, helposti ylikin. Sohva on iso ja se syö paljon kangasta, ja kun pienehkön nojatuolin verhoiluttaminen maksaa 200 eurosta ylöspäin, voitte vain kuvitella, mitä ison sohvan kuntoon saattaminen maksaa. Tykkään kyllä sohvasta, mutta että vajaa tuhat euroa kunnostukseen, huh huh. Tuleepa opiskelijalle säästämistä seuraaviksi vuosiksi. Varastoa ei ole, joten en voi sitä oikein muualla pitää kuin asunnossani. Poiskaan en raaski enää luovuttaa. Ehe, pitääpä tässä vielä miettiä, olisiko kannattanut harkita vielä kerran siellä kirpputorilla.
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?